Se oli kuulas syksyinen iltapäivä Palma de Mallorcan lentokentällä, 13:11* torstaina 13. lokakuuta käärmeen vuonna 1977. Rento iltapäivä muuttui toviksi myrskyisäksi, kun Delta Alpha Bravo Charlie Echo Boeing 737-230 Landshut, yllytti moottoreitaan (1960-luvulla oli ollut tavallista nimetä koneyksilöt kaupunkien mukaan). Matalasti ohivirtaavat Pratt&Whitney JT8D:t kiihtyivät lentoonlähtöteholle, ja Lufthansa 181 kiipesi taivaalle kohti Frankfurtia.

*Kaikki ajat ovat Keski-Euroopan aikaa (CET, UTC+1)

37-vuotias lentokapteeni Jürgen Schaumann on saanut kapteenin valtakirjansa vasta kolme kuukautta aiemmin, mutta hän on erittäin kokenut lentäjä. Hän on entinen Länsi-Saksan ilmavoimien, Bundesluftwaffen, kapteeni ja hävittäjälentäjä, ja on kahdeksan vuoden mittaisella sotilasurallaan lentänyt viimeiset kolme vuotta F-104G Starfighterillä, liian rajulla linnulla lennettäväksi. Apinan vuonna 1968 Schaumann siirtyi liikennelentäjäksi nopeasti laajenevan Lufthansan palvelukseen, ja on lentänyt yhtiön Boeingeilla viimeiset yhdeksän vuotta.

Jürgen Schumann. Kuva: Wikipedia

Myös ykkösupseeri, lentoperämies Jürgen Vietor, on sotilastaustainen lentäjä. Hän on palvellut Länsi-Saksan merivoimien, Bundesmarinen, Breguet Atlantic –merivalvontakoneiden ohjaajana seitsemän vuotta, kunnes tiikerin vuonna 1974 hänkin siirtyi Lufthansan palvelukseen. Boeing 737:llä hän on lentänyt viimeiset 3 vuotta.

Saksaan palaavan lomalennon rahtitilassa on epätavanomaista lastia: kaksi vainajaa ruumisarkuissa. Muutoin lento on melko tyypillinen 79 % täyttöasteeltaan. 115 istuimesta on täytetty 91 joten 737:n kiivettyä matkalentokorkeuteen kolmella lentoemännällä riittää tekemistä näiden palvelemisessa. Neljä matkustajaa kaivaa esiin matkatavaransa, ja alkaa kopeloida paristokäyttöistä radiota sekä kosmetiikkapulloja.

Radioista vedetään esiin kolme pistoolia (7,62x25 mm Tokarev TT-33, 9x18mm Makarov PM sekä .357 Magnum –revolveri), ja hiuslakkapulloista kuusi käsikranaattia sekä puolitoista kiloa räjähdysaine pentriittiä (PETN). Palman lentokentällä ei ollut matkatavaroiden läpivalaisulaitteita ja turvatarkastajat tutkivat vain matkustajien yllään pitämät vaatteet, joten PFLP:n (Popular Front for the Liberation of Palestine) neljä terroristia pääsivät huomaamatta lennolle 181

Kaappareita johtaa 23-vuotias Zohair Jusif Akache, kokenut palestiinalaisterroristi, joka on huhtikuussa 1977 murhannut kolme jemeniläisdiplomaattia Lontoossa vaimennetulla pistoolilla. Toinen miehistä on niin ikään 23-vuotas Walil Harb. Naiset ovat 22-vuotiaita, Souhaila Andrawes Sayeh ja Hind Alameh. Kaikki heistä kantavat väärennettyjä Iranin passeja.

Pareittain istuvat terroristit vilkaisevat käytävää pitkin toisiaan, ja nyökkäävät. Kaikki on valmista. He hyppäävät ylös ja juoksevat huutaen 737:n etuosaan. Akache kiskaisee ohjaamon oven auki ja pistooli kädessään ilmoittaa ottavansa komennon. Hän vetää ykkösupseeri Vietorin istuimeltaan, ja tönii edelleen toisten terroristien tönittäväksi koneen takaosaa kohti, tarttuu kaiutinjärjestelmän mikrofoniin, ja julistaa: ”Olen kapteeni ja marttyyri Mahmud. Jokainen, joka vastustaa meitä, ammutaan välittömästi!”. Kello on 13:50.

Delta Alpha Bravo Charlie Echo. Kuva: John Visanich via Airhistory.net

Mahmud määrää Schumannia muuttamaan suuntaa itään, kohti Kyprosta. Schumann vastaa, ettei 737:n polttoaine riitä, joten Mahmud määrää lentämään Roomaan ottamaan lisää polttoainetta. Vietor tönitään takaisin ohjaamoon, ja hän kirjoittaa ylös kohteen IATA-koodin FCO. Entiset sotilaat tietävät, että paineen alla rutiinit rauhoittavat hermoja. Terroristi Mahmud ilmoittaa Rooman lennonjohdolle vaatimuksensa: 11 RAF:n (Rote Armee Fraktion eli punainen armeijakunta) terroristia, mm. ryhmän johtaja, Andreas Baader) tulee vapauttaa vankilasta. Roomaan lento 181 laskeutuu Roomaan klo 15:45. Säiliöauton saapuessa 737:n luo kapteeni Schumann pudottaa ohjaamon ikkunasta neljä sytyttämätöntä sikaria – merkin siitä, että kaappareita on neljä.

Liittokansleri Helmut Schmidt ottaa heti jyrkän linjan: vankien vapauttamista ei edes harkita. Tilanne on ratkaistava tarvittaessa voimakeinoin. Sisäministeri Werner Maihofer soittaa italialaiselle kollegalleen Francesco Cossigalle, ja vaati että 737:n lähtö Roomasta estetään tukkimalla kiitotie kuorma-autoilla tai tarvittaessa vaikka ampumalla lentokoneen renkaat. Cossiga puolestaan ei edes harkinnut tällaista vaihtoehtoa; Rooman lentokenttähenkilökunta oli jo omatoimisesti suostunut täyttämään 737:n säiliöt kaappareiden uhattua muuten räjäyttää lentokoneen, eikä täydessä polttoainekuormassa olevaa konetta kohti ampuminen käynyt päinsä. Ennenkaikkea 737:n matkan jatkuminen poistaisi kiusallisen ongelman Italian maaperältä, joten lento 181 nousee ilman lähtölupaa klo 17:50.

Larnakaan Kyproksella 737 laskeutuu 20:28. Kyproksen ulkoministeri Ioannis Christophidis pyytää kaappareita vapauttamaan naiset ja lapset. Pian lennonjohdon radiokanavalle astuu Zakaria Abdul Rahim, Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n diplomaatti esittämään saman pyynnön. Mahmud raivostuu tälle ja antaa radioaaltojen kantaa asiallisen ryöpyn arabiankielisiä solvauksia.

Mahmoud uhkaa jälleen räjäyttää lentokoneen, ellei saa polttoainetäydennystä. Säiliöautot saapuvat jälleen täyttämään 737:n säiliöt, ja Schumann pyytää Larnakan lennonjohdolta reitityksen Libanonin pääkaupunki Beirutiin. Lennonjohto vastaa, että tieto kaappauksesta on levinnyt ja että Beirutin lentoasema on heiltä suljettu. Schumannin on kuitenkin Mahmudin käskytyksessä pakko nousta klo 22:50 ja kääntyä kaakkoon kohti Beirutia. Häneltä, Vietorilta ja kaappareilta jää huomaamatta juuri laskuun saapuva Lufthansan lentokone, Boeing 707. Lento LH 1231 ei ole reitti- tai tilauslento. Se on Länsi-Saksan hallituksen erikoislento. Sen kyydissä on 31 Länsi-Saksan rajavartiolaitos Bundesgrenzshutzin kommandoa, GSG 9.

Lufthansan Boeing 707-330B Stuttgart, Delta Alpha Bravo Uniform Bravo. Kuva: Udo Haafke via Airliners.net

Beirutin lennonjohto ilmoittaa odotetusti klo 23:01 ettei laskeutumislupaa myönnetä, ja että kiitotie on tukittu kuorma-autoilla. Mahmud käskee jatkamaan edelleen kaakkoon, kohti Syyrian pääkaupunki Damaskosta, jonka lennonjohto niin ikään kieltää lentoa 181 laskeutumasta klo 23:14. Samoin tekevät Irakin pääkaupunki Bagdadin lennonjohto klo 0:07 ja Kuwaitin lennonjohto 00:58. Lento 181 jatkaa edelleen kaakkoon, nyt Persianlahden yllä. Sen reitillä on seuraavaksi Bahrain, jonka lennonjohto niin ikään kieltää 737:ää laskeutumasta. Schumann vastaa, että hänen polttoaineensa on vähissä eikä hän kykene lentämään millekään muulle lentokentälle. Lennonjohto toistaa kiellon laskeutua, mutta kytkee myös ILS-järjestelmän päälle, mikä näkyy Boeingin vastaanottimessa. Schumann kääntää 737:n ILS-järjestelmän mukaiselle liukupolulle ja laskeutuu pehmeästi klo 01:52. Boeingin rullattua terminaalialueelle piirittävät bahrainilaiset sotilaat sen nopeasti. Mahmud painaa pistoolinsa Vietorin päätä vasten, ja antaa sotilaille viisi minuuttia aikaa vetäytyä, tai hän ampuu lentoperämiehen. Nämä tottelevat, ja säiliöautot saapuvat jäälleen täyttämään 737:n säiliöt. Lento 181 nousee jälleen klo 03:24.

Boeing 737 jatkaa nyt itäkaakkoon, kohti Yhdistyneitä Arabiemiraatteja. Dubain lennonjohto kieltää laskeutumisen, ja jälleen kiitorata on tukittu kuorma-autoilla. Lento 181 kiertää lentokentää aikansa, kunnes Schumann ilmoittaa jälleen, että polttoaineen huvetessa hänen on pakko laskeutua. Hän tekee ylilennon kiitoradan yllä, ja näkee, että sotilaat ajavat kuorma-autot pois. Schumann laskee 737:n pehmeästi kiitoradalle klo 05:40.

Terroristiryhmän johtaja "Mahmud" Landshutin ovella 15. lokakuuta. Kuva: Der Spiegel

Boeingin rullattua asematasolle kaapparit vaativat huoltohenkilökuntaa tyhjentämään 737:n septisäiliöt, sekä täydentämään muona-ja vesivarat. Kapteeni Schumann ilmoittaa vaatimukset radiolla, ja lisää, että he haluaisivat kaksi kartonkia punaisia ja kaksi sinisiä savukkeita. Lennonjohto vastaa ymmärtävänsä. Schumann on ilmaissut, että kaappareista kaksi on naisia, ja kaksi miehiä. Mutta Arabiemiraattien puolustusministeri, sheikki Mohammed bin Rashid Al Maktoum, kieltää antamasta Boeingille polttoainetta. Hän myös möläyttää radiohaastattelussa saaneensa kapteenilta tiedon, että kaappareista kaksi on naisia ja kaksi miehiä, mikä saa Mahmudin raivostumaan ja hän uhkaa ampua Schumannin, jos tämä vielä yrittää temppuilla.

Boeing 737 seisoo Dubain asematasolla sotilaiden etäältä piirittämänä yli vuorokauden. Apuvoimakone on käyttänyt kaiken polttoaineen, joten ilmanvaihto ja erityisesti ilmastointi ovat pysähtyneet. Porottava Persianlahden aurinko paistaa alumiinirunkoa kuin kananmunaa. Sisälämpötila on yli 50 astetta. Lennonjohto tarjoaa sähköjohdon kytkemistä lentokoneeseen, mutta Mahmud kieltäytyy uhmakkaasti. Hän hyväksyy ainoastaan polttoaineen, ja jopa ampuu ilmaan mekaanikkojen lähestyessä lentokonetta kaapelikelan kanssa.

Montblanc-täytekynän nuppi. Kuva: Care of Carl

Kaapparit myös käyvät läpi matkustajien käsimatkatavaroita. Yksi heistä huomaa Brigitte Röhllin laukussa Montblanc-merkkisen täytekynän, joka lepää tämän passia vasten. Mahmud luulee Montblancin kuusisakaraista, lähinnä Torx-kärkeä muistuttavaa tunnusta Daavidin tähdeksi, raivostuneena määrää tämän käytävälle polvilleen ja lyö tätä niin, että silmissä sumenee. Röhll yrittää selittää, ettei merkki ole Daavidin tähti ja että hän on evankelinen kristitty, mutta Mahmud lyö tätä uudelleen ja karjuu, että tämä ammutaan aamulla. Röhllin 10-vuotias poika Stephan lohduttaa äitiään: - Älä huoli, ei hän ammu sinua. Kapteeni Schumann pyytää Mahmudia osoittamaan armoa. Keskiyön hiipuessa tykö Mahmud lopulta virnistää: - Antaa sen jutkuämmän elää.

Koittaa sunnuntai, 16. lokakuuta käärmeen vuonna 1977. Lento 181 on seissyt Dubain asematasolla yli 60 tuntia. Kaappari Mahmudin hermot alkavat pettää. Hän raahaa 19-vuotiaan kauneuskuningattaren, Diana Müllin, lentokoneen ovelle, ja karjuu, että ampuu panttivangit, ellei saa polttoainetta, aloittaen tästä nartusta. Mahmud painaa pistoolinsa lujasti Müllin ohimoon, ja sen kylmä rauta polttaa ihoa niin, että hän osittain menettää tuntoaistinsa sen alta.

Terroristi Mahmud uhkaa kapteeni Schumannia pistoolilla Dubaissa. Kuva: Der Spiegel

Lufthansa 1231 on saapunut Dubaihin jo perjantaina 14. lokakuuta. GSG 9:n kommandot ovat valmiina tekemään rynnäkön. Liittokansleri Helmut Schmidt on hyväksynyt voimankäytön. Riskit ovat kuitenkin suuret. He eivät tiedä kohteiden sijaintia lentokoneessa ja sisäänpääsy sinne on vaikeaa.

Iso-Britannia lähettää kaksi SAS:n (Special Air Service, Royal Air Forcen erikoisjoukot) ammattisotilasta, majuri Alastair Morrisonin ja kersantti Barry Daviesin, antamaan teknistä tukea. He tuovat mukanaan uudenlaisen voimankäyttövälineen, lamautuskranaatin eli flashbangin. Se on pieni räjähdyspanos, joka on pakattu magnesium- ja fosforijauheeseen ja edelleen muovikuoreen. Käsikranaatin kokoinen ja sen tavalla toimiva kranaatti syttyttää lauetessaan pilven herkästi hapettuvaa pölyä, joka syttyy heti räjähdyspanoksen paineesta, mistä taas seuraa voimakas, sokaiseva välähdys ja hirvittävä pamaus. Kranaatissa ei kuitenkaan ole sirpalekuorta ja sen paineaalto on heikko, joten heitteen vaikutusalueella henkilöt lähinnä sokaisuivat ja kuuroutuvat muutamiksi sekunneiksi. Heidän aistinsa yksinkertaisesti ylikuormittuvat.

Heite on erittäin kiinnostava, mutta GSG 9:n miehet eivät ole nähneet sitä koskaan aiemmin. Flashbangia kokeillaan tyhjässä hangaarissa ja se havaitaan käyttökelpoiseksi, mutta yksikön päällikkö, Oberstleutnant (everstiluutnantti) Ulrich Wegener, päättää lopulta sen käyttöä vastaan, koska korkeassa lämpötilassa palava metallipöly lentokoneen ahtaissa sisätiloissa muodostaa riskin, jota ei tunneta. Sen sijaan SAS:n asiantuntijat auttavat kehittämään ja toteuttamaan harjoituksia lentokoneeseen rynnäköimiseksi, mitä GSG 9:n kommandot harjoittelevatkin tiiviisti kaikkiaan 45 tuntia.

GSG 9:n kommandoja harjoituksessa 1970-luvulla. Sormikuri on hallussa. Aseina MP5A2-konepistoolin varhainen malli ohuella lieröetutkukilla sekä alkuperäiset suorat lippaat. Kypärät ovat laskuvarjosotilaille tavanomaista kapealieristä mallia. Taustalla Mercedes Unimogin alustalle rakennettu panssariauto UR-416. .Kuva: Stern

Tällöin Arabiemiraattien puolustusministeri viimein taipuu, ja antaa luvan täyttää Boeing 737:n säiliöt. Mahmud laskee aseensa Müllin ohimolta ja työntää hänet takaisin matkustamoon. Säiliöautot saapuvat, ja kello 12:19 turbiinit kirkuvat lento 181:n kiivetessä jälleen taivaalle kohti Omania.

Boeing lähestyy Salalahin ja Masirahin saaria Omanissa mutta jälleen lennonjohto kieltää laskeutumisen ja kiitotiet tukitaan ajoneuvoilla. Mahmud määrää kääntymään länteen kohti Riadia, Saudi-Arabian pääkaupunkia, mutta jälleen lennon laskeutuminen estetään. Mahmud määrää nyt lentämään etelään, kohti Adenin kaupunkia Etelä-Jemenin rannalla. Myös Adenin lennonjohto kieltää laskeutumisen, mutta Boeingin polttoaine on jälleen niin vähissä, ettei ohjaajilla ole vaihtoehtoja. Kiitotiet on tukittu ajoneuvoilla täälläkin, eikä niitä siirretä alta pois. Ykkösupseeri Vietor laskee kylmänviileästi Boeingin hiekkatielle kiitoratojen rinnalla.

Adenin viranomaiset ovat tympääntyneitä ja käskevät heti täyttää Boeingin säiliöt, sekä määräävät ohjaajia lentämään samantien pois. Soralle laskeutuminen on kuitenkin saattanut aiheuttaa vahinkoa Boeingin laitteisiin, joten Schumann pyytää päästä tarkastamaan mahdolliset vauriot. Ensin Boeingin käyvät tarkastamassa jemeniläiset mekaanikot, jotka vakuuttavat kaiken olevan kunnossa, mutta Schumann on epäileväinen ja pelkää lentokoneen särkyvän seuraavassa laskeutumisessa. Mahmud päästää tämän tarkastamaan vauriot henkilökohtaisesti.

Schumann toteaa, että molemmat moottorit ovat imeneet suuren määrän hiekkaa, ja että laskutelinemekanismi on selvästi vaurioitunut, vaikkakin toimintakuntoinen. Etelä-Jemenin ilmavoimien kenraali, sheikki Ahmed Mansur lähestyy Schumannia tämän ollessa 737:n alla, ja kertoo tälle vaatimuksensa: missään tapauksessa ei käy päinsä, että panttivangit astuisivat ulos lentokoneesta ja terroristit kävisivät neuvotteluja Etelä-Jemenin maaperällä. Schumann vastaa, että on parasta suostua kaappareiden vaatimuksiin. Kaapparit huutavat useita kertoja Schumannia palaamaan takaisin lentokoneeseen. Kääntyessään takaisin, Schumann sanoo Mansurille: - Menen takaisin. Luulen, että he tappavat minut.

Schumannin palattua Boeingiin raivostunut Mahmud määrää tämän painumaan polvilleen käytävälle. Hän huutaa englanniksi Schumannin pettäneen matkustajat, painaa pistoolinsa kohti tämän kasvoja ja karjuu englanniksi: ”Guilty or not guilty?” Ennenkuin Schumann ehtii vastata, Mahmud ampuu häntä silmien väliin. Ruumis jätetään käytävälle. Mahmud karjuu ampuvansa jokaisen, joka itkee. On sunnuntai, 16. lokakuuta käärmeen vuonna 1977.

Etelä-Jemenin asevoimat lähettää säiliöautoja täyttämään Boeingin säiliöt, ja työ on valmista aamuyhteen mennessä. 737 nousee Adenin kiitotieltä klo 02:02 lentoperämies Vietor ainoana ohjaajana ohjaimissaan. Schumannin ruumis säilötään vaatekaappiin.

Lento 181 lentään lähes suoraan etelään, Somalian ilmatilaan. Aamunkoitossa, klo 04:34 (Keski-Euroopan aikaa; Mogadishussa kello oli 07:34 [UTC+3]), radiohiljaisuutta pitävä Vietor laskee 737:n Mogadishun kiitotielle mallikkaasti. Boeing rullaa asematasolle matkustajaterminaalin eteen, ja Somalian armeija piirittää sen, joskin etäältä. Kaapparit avaavat 737:n takaoven ja heittävät Schumannin ruumiin asvaltille. Ambulanssi saapuu pian evakuoimaan vainajan.

LH181:n reitti 13.-17. lokakuuta 1977. Kuva: Bild

Kaapparit eivät aio enää jatkaa matkaa, eivätkä enää välttämättä voisikaan hiekan runnottua 737:n moottoreita. Myös heidän kärsivällisyytensä alkaa olla lopussa. He määräävät naiset riisumaan sukkahousunsa, käyttäen niitä panttivankien sitomiseen. He kaatavat näiden päälle tarjoilukärryjen hajuvedet ja viinat, ja uhkaavat räjäyttää koko lentokoneen ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta klo 16:een mennessä. He pakottavat lentoemäntä Gabriele Dillmannin ohjaamoon, ja antavat tälle mikrofonin: - Ich will der deutschen Regierung sagen, dass es ihre Schuld ist, wenn wir alle sterben müssen. Und wir werden jetzt sterben (Haluan kertoa Saksan hallitukselle, että on heidän syynsä mikäli kuolemme. Ja me kuolemme nyt) .

Vain minuutteja ennen määräaikaa Saksan hallitus ilmoittaa taipuvansa. RAF:n terroristit vapautetaan ja heidän kuljettamistaan Mogadishuun aletaan järjestää. Mahmud riemuitsee, ja panttivangit vapautetaan siteistä. Hän siirtää aikarajan klo 02:30:een yöllä.

ISKU MODAGISHUUN

Hallituksen järjestämä lento todella on saapumassa. Se on lento LH 1231, Delta Alpha Bravo Uniform Bravo, Boeing 707-320B Stuttgart. Sen ykkösupseerina toimii Lufthansan lentoperämies Rüdeger von Lutzau, Dillmanin kihlattu. Mutta se ei kanna mukanaan vankilasta vapautettuja terroristeja. Sen kyydissä matkaavat GSG 9:n kommandot ja SAS:n asiantuntijat. Kapteeni Schumannin murhan jälkeen on ovi neuvottelutiehen lopullisesti sulkeutunut. Ainoa lääke on nyt lyijy.

Mogadishun lentokenttä on suljettu siviililiikenteeltä, mutta Somalian ilmavoimien MiG-15:t nousevat ja laskeutuvat tauotta menellään olevan Somalian-Etiopian sodan (Ogadenin sodan) vuoksi, joten terroristit eivät jatkuvasssa lentomelussa havaitse pimeässä klo 20 laskeutuvaa 707:ää.

Saksan hallitus on salaa neuvotellut Somalian presidentti Siad Barren kanssa, ja suostutellut tämän avustamaan operaatiossa. Saksan luvattua taloudellista ja kalustoapua (kaikkiaan 76 miljoonaa D-markkaa) sotaa käyvälle diktaattorille tämä lupasikin auliisti auttaa ja ehdotti jopa somalijoukkojen rynnäkköä kaapattuun Boeingiin. Tämän GSG 9:n päällikkö Wegener 707:n saavuttua kohteliaasti tyrmää: somalijoukot ovat alakynnessä ja puutteellisesti aseistettuja ja koulutettuja. Hän näyttää pikaisesti hangaarin ovella, kuinka GSG 9 rynnäköi ovesta sisään, ja somalialaiset upseerit ovat vaikuttuneita. GSG 9 saa vapaat kädet toimia lentokentällä.

Lentokoneiden sijainnit ja GSG-9:n hyökkäysreitti Mogadishussa. Kuva: ES&T

Seuraavat neljä tuntia ovat kiireistä aikaa. Saksalaiset purkavat varusteensa 707:stä ja tiedustelevat kaapatun 737:n, Landshutin, ympäristön huolellisesti. Tarkka-ampujille etsitään parhaat ampuma-alat ja asemat. Kaksi 7,62x51 mm H&K G3/SG1 –tarkkuuskiväärein aseistautunutta tarkka-ampujaa kaivautuu varovaisesti hiekkadyynin päälle noin sadan metrin päähän Landshutin vasemmalle puolelle, jokseenkin ohjaamon ikkunoiden tasalle. Kolme muuta paria asettuu vastaavankaltaisiin asemiin lentokoneen muihin sektoreihin. Kaappareille taas syötetään harhautukseksi tieto, että RAF:n terroristeja kuljettava lento on edennyt Kairoon ottamaan lisää polttoainetta, ja on parhaillaan valmistautumassa nousuun.

Kello 23:50 somalijoukot sytyttävät harhautukseksi suuren nuorion pari sataa metriä Landshutin etupuolelle. 23:52 kuusi viisimiehistä ryhmää on hiipinyt takaa, kuolleesta kulmasta Landshutin alle. Kullakin ryhmällä on mukanaan kumianturoin varustetut alumiinitikkaat. Tavallisesti kommandot käyttäisivät erinomaisia 9x19 mm H&K MP5 –konepistooleja, mutta lentokoneen tilat ja nousu tikkaita pitkin on havaittu niin kömpelöksi, että he jättävät konepistoolit 707:ään ja käyttävät sensijaan sivuasettaan, 9x19 mm pistoolia H&K P9S (muutamilla miehillä on revolveri, Smith&Wesson Model 19 kaliiperissa .357 Magnum). Tarkka-ampujat havaitsevat molempien kohdemiesten olevan ohjaamossa. Tilanne on otollinen. Rynnäkköryhmät pystyttävät tikkaansa ja jäävät odottamaan etenemiskäskyä.

GSG 9 lähestyy Landshutia. Kuvakaappaus elokuvast Mogadishu (2008). Kuva: ES&T

GSG 9:n pistoolit on ladattu onttokärkisillä luodeilla, sillä kohteiden tiedetään olevan vailla suojaliivejä, ja heidät on neutraloitava mahdollisimman nopeasti. Onttokärkinen luoti repeää auki osuessaan kiinteään esteeseen, sen poikkipinta-ala kasvaa moninkertaiseksi ja vastaavasti myös haavakavitaatio on merkittävästi sotilaskäytössä tyypillistä täysvaippaluotia suurempi. Vastaavasti läpäisykyky on heikompi, kun luoti luovuttaa liikemääräänsä väliaineeseen nopeasti, mutta tässä käytössä siitä on oikeastaan enemmän etua kuin haittaa, sillä se pienentää riskiä yliläpäisyyn ja siten tahattomaan osumiseen kohteen takana olevaan panttivankiin. Sotilaskäytössä laajenevien luotien käyttö on erikseen kiellettyä, mutta rajavartijat ovatkin poliiseja*.

*Poliisikäytössä laajenevien luotien käyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus: kohdehenkilö voidaan neutraloida tehokkaasti, ja yliläpäisyn sekä kimmokkeiden aiheuttama vaara sivullisille on pienempi.

On tiistai, 18. lokakuuta käärmeen vuonna 1977. Klo 00:05 Wegener antaa radiolla käskyn “Operation Feuerzauber! Go!” Brittien SAS-sotilaat heittävät lamautuskranaatteja Landshutin eteen kaapparimiesten ihmetellessä tulipaloa ohjaamon ikkunoista. Sokaiseva valo viiltää Mogadisun yön auki. GSG 9:n kommandot syöksyvät tikkaita pitkin kaikille 737:n neljälle ovelle ja kahdelle siiven yläpuoliselle hätäuloskäynnille, ja vetävät hätäavausvivut auki. Ryhmä 2 ei saa teljettyä oikeaa etuovea avattua, joten miehet laskeutuvat takaisin alas ja syöksyy sisään ryhmän 1 avaamasta vasemmasta etuovesta. Molemmat ryhmät joutuvat jäämään tulitaisteluun ohjaamon oven kohdalle, sillä ohjaamossa on kaapparien johtaja Mahmud ja panttivankina ykkösupseeri Vietor, sekä ykkösluokan matkustamossa kaksi kaapparia.

GSG 9:n rynnäkkö Landshutiin. Kuva: Bild

Löyhkä Landshutin sisällä on kammottava. Kaapparit eivät ole sallineet vessojen käyttöä, joten panttivangit ovat joutuneet laskemaan alleen jatkuvasti kaikkiaan viisi päivää kestäneen kaappauksen ajan. Ylirajavartija Dieter Fox muistaa kaamean odöörin edelleen. Hän murtautuu ryhmineen sisään oikeasta takaovesta. Jokaisesta viiden miehen ryhmästä kaksi pitelee tikkaita, kolme kiipeää. Ensimmäinen vetää oven auki, toinen syöksyy sisään perässään kaksi muuta, joten Fox kiipeää toisena ja syöksyy ensimmäisenä sisään. Takakäytävällä ei näy ketään, joten Fox osoittaa aseellaan sitä pitkin ja karjuu KÖPFE RUNTER! WO SIND DIE SCHWEINE?*

*PÄÄT ALAS! MISSÄ NE SIAT OVAT?

Koska Fox ei näe maaleja, hän tarttuu ensimmäiseen panttivankiin, Brigitte Röhlliin, ja vetää hänet taakseen suojaan (GSG 9:n miehillä on brittiläinen ”Bristol”-mallinen luotisuojaliivi) ja edelleen opastaa ulos.

GSG 9:n kommandoja Bristol-luotisuojaliiveissä. Vasemmalla Ulrich Wegener. Kuva: Stern

Keraamikomposiittinen Bristol-luotisuojalevy vuodelta 1978. Kuvalähde: epämääräinen

Nuorempi miesterroristi Harb sekä Sayeh koettavat tehdä vastarintaa ensimmäisen luokan käytävällä 737:n etuosassa, mutta pistoolitulen ryöppy kaataa heidät maahan. Harb vetää kranaatin taskustaan ja heittää sen matkustajia kohti. Hän ehtii juuri ja juuri tehdä sen, ennenkuin toinen luotikuuro pudottaa hänet hänet takaisin lattialle, mihin hän jää korisemaan suu verta täynnä. Käsikranaatti räjähtää ja haavoittaa neljää panttivankia (yhtenä heistä Gabriele Dillmann), tosin lievästi, sillä kranaatista puuttuu sirpalekuori. Samaan aikaan ensimmäinen ryhmä saa ammuttua ohjaamossa Mahmudin. Neljättä kaapparia, Alamehia, ei heti tavoiteta, ja naisen pelätään sulautuneen panttivankien joukkoon. Kommandot aloittavat etsinnän, jolloin tämä havaitaan etuosan käymälässä. Hän ehtii ampua, osuen yhtä kommandoa kaulaan, ennenkuin nämä niittaavat hänet pistoolitulella nurin.

Kaikkeen tähän on mennyt noin kaksi minuuttia. Radiot räsähtävät eloon. ”-Wir haben die Kontrolle über die Maschine!”* -”Keine Opfer, keine Opfer, keine Opfer! Alle Geiseln sind befreit, befreit!"** 00:12 Wegener ilmoittaa radiolla koodisanan Frühlingszeit! Operaatio Feuerzauber on onnistunut. Pian muotoillaan täsmällisempi viesti: Neljä vihollista kaadettu – panttivangit vapautettu – neljä lievästi haavoittunutta – yksi oma lievästi haavoittunut.

* Kone on hallinnassamme

** Ei tappioita, ei tappioita, ei tappioita! Kaikki panttivangit on vapautettu, vapautettu!!

Terroristi Mahmud ammuttuna. Kuva: Bild

Kun Landshut on saatu tyhjennettyä ja haavoittuneiden ensihoito saatu toteutettua, ei GSG 9:llä ole enää tehtävää eikä toimivaltaa vieraan valtion alueella. Kaluston ja miesten lastaus 707:ään alkaa. Delta Alpha Bravo Oscar Xray, toinen Lufthansan 707, Köln, on laskeutunut Mogadishuun aiemmin, ja vapautetut panttivangit taas nousevat tähän Boeingiin.

Wegener ehtii viimein puhelimen ääreen, ja soittaa liittokansleri Schmidtin kabinettiin.

- Kuinka monta kuollutta?

- Ei kuolleita, herra liittokansleri.

- Kiitos, herra eversti. *syvä huokaus*

- Tarkoitatte varmaan everstiluutnantti, herra littokansleri?

- Tarkoitan mitä sanoin, Wegener.

Yhdysvaltain suurlähetystö on lähettänyt lentokentälle sinkkiarkun, johon Schumannin ruumis asetetaan, ja arkku nostetaan Boeingin ruumaan. Molemmat 707:t nousevat aamun pikkutuntien aikana ja suuntaavat kohti Saksaa, mutta eri lentokentille: Stuttgart lentää Länsi-Saksan de facto pääkaupunkiin Bonniin, kun matkustajia kantava Köln taas suuntaa lennon 181 alkuperäiseen määränpäähän, Frankfurtiin. Molemmissa Saksaan palanneet vastaanotetaan sankareina.

GSG-9:n miehet palkitaan Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan ansiomerkillä, Bundesverdienstkreutzilla, ja Wegener ylennetään everstiksi. Majuri Morrison vastaavasti saa Britanniassa Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin kunniamerkin (OBE) ja kersantti Davies Brittiläisen imperiumin mitalin (BME).

Lentoperämies auttaa jalkaan haavoittunutta lentoemäntä Dillmannia heidän saavuttuaan Frankfurtiin. Kuva: Der Spiegel

EPILOGI

Yksi kaappareista jäi henkiin: Souhaila Sami Andrawes Sayeh. Hän sai 20 vuotta vankeutta Somaliassa, mutta hänet vapautettiin jo noin kahdessa vuodessa ampumahaavoihin vedoten, ja hän palasi kotimaahansa Libanoniin. Koiran vuonna 1994 Saksan poliisit pääsivät hänen jäljilleen, ja löysivät hänet Norjasta. Hampurin käräjäoikeus tuomitsi hänet rotan vuonna 1996 avunannosta murhaan, murhan yrityksestä, panttivangin ottamisesta ja kaappausrikoksesta 12 vuoden vankeuteen. Sayeh palautettiin Norjaan härän vuonna 1997, missä hän istui vankilassa jäniksen vuoteen 1999 asti, jollon hänet vapautettiin terveyssyihin vedoten. Toisin sanoen, joukkomurha mielessään toiminut terroristi istui vankeutta parhaimmillaankin laskien vain viisi vuotta ja viimeisimmästä 12 vuoden tuomiostaan korkeintaan neljänneksen.

Saksassa Rote Armee Fraktionin terroristit kuulivat Landshutin onnistuneesta vapauttamisesta Stammheimin vankilassa Stuttgartissa. Heidän toivosna päästä ulos tarkoin vartioidusta Supermax–vankilasta on kadonnut. Anderas Baader, Gurdun Ensslin ja Jan-Carl Raspe löydetään aamulla kuolleina selleistään. Baader ja Raspe ovat ampuneet itsensä lakimiestensä salakuljettamilla pistooleilla (Baader niskaan unkarilaisella .32 ACP FEG-PA-63–pistoolilla, Raspe oikeaan ohimoon saksalaisella H8K 4–pistoolilla), Ensslin taas hirttäytynyt kahteen kaitunkaapeliin. Myös Irmgard Möller yritti itsemurhaa käyttäen metallinpaloista koottua kotitekoista puukkoa, mutta hänet löydettiin ajoissa ja hätäleikkaus pelasti hänen henkensä.

Vapautetu panttivangit saapuvat Frankfurtiin. Kuva: Cafe Americain

Avoimeksi kysymykseksi jää, oliko huippuvartioitu Supermax –vankila todella huippuvartioitu, jos lakimiehet kykenivät salakuljettamaan sinne pistooleja, vieläpä vaarallisille terroristivangeille, joiden vapauttamista toiset terroristit juuri sillä hetkellä panttivankien hengellä vaativat, tai miksi vasenkätinen Baader ampui itseään niskaan ja vieläpä oikealla kädellään. Vastaavasti yhtä avoimeksi kysymykseksi jää, miksei kaikkia tapettu heti (Raspe kuoli vasta sairaalassa seuraavana iltapäivänä) ja vieläpä Möllerin annettiin jäädä henkiin, jos kyseessä olisi ollut tiedustelupalvelun toteuttama salamurha.

Operaatio Feuerzauber oli yksiselitteinen voitto, ja palautti Länsi-Saksan arvovallan terrorismikysymyksissä. Saksa oli nyt sekä valmis että kykenevä käyttämään kovaa voimaa terroristeja vastaan oman alueensa ulkopuolellakin. Vastaavasti järjestäytyneet terroristiverkostot eivät enää yrittäneet kaapata saksalaista lentokonetta: riski saada kalmaa niskaan oli todellinen (yksin toimineet henkilöt sekä kerran kaksin toiminut parivaljakko kyllä kaappasivat ainakin viisi lentoa, mutta lähinnä saadakseen turvapaikan maasta johon pakottivat lennon laskeutumaan ja kaikki antautuivat omatoimisesti). Alan ammattilaisen kannukset ansainneen GSG 9:n koulutuksesta tuli hetkessä kysyttyä pitkin maailmaa.

Rote Armee Fraktionin terä oli tylsynyt kovasti. Vasemmistoidealistit eivät niinkään halunneet marttyyreiksi, vaan saada nopeita voittoja: rahaa, mainetta ja vaikutusvaltaa. RAF oli kaapannut länsisaksalaisen työnantajaliiton johtaja Hanns-Marten Schleyerin 5. syyskuuta 1977 – murhaten samassa iskussa hänen autonkuljettajansa ja kolme poliisia – ja oli esittänyt täsmälleen samat vaatimukset (11 terroristin vapauttamisen, sekä jokaiselle luovutettavan 100 000 D-markkaa) kuin lennon 181 kaappauksen yhteydessä. Toimeen siis ryhdyttiin, koska Länsi-Saksan hallitus ei taipunut neuvotteluun terroristien kanssa – siitä olisi seurannut vain terrorikierteen jatkuminen – joten panoksia kovennettiin ja vaatimukset toistettiin, ynnättynä 15 miljoonalla dollarilla itse kaappareille. Kun tähän vastattiin kuumalla lyijyllä, oli Rote Armee Fraktionin ote jo ratkaisevasti heikentynyt. Sen vankilassa istuvat johtohahmot päätyivät itsemurhaan nähdessään vapautusyritykset kertakaikkisen toivottomiksi: Saksan laillinen hallitus oli kykenevä ja valmis käyttämään kovaa voimaa myös omien rajojensa ulkopuolella. Johtajiaan ei järjestö saanut vapautettua, vaan päinvastoin niin Entebben kuin Mogadishun kommandoiskut olivat johtaneet vain kaikkien RAF:n terroristien kuolemaan.

GSG 9 palaa Kölniin. Kuva: Wikipedia

Lisäksi lennon 181 kaappauksen koskettaessa laajasti Saksan keskiluokan ohella jo työväenluokkaa (lomalennot eivät olleet 1977 enää herrain huvituksia, vaan moderni ilmailuteknologia oli avannut maailman massoille jo hyvän aikaa sitten) alkoi järjestön kannatus myös vasemmistopiireissä rapista nopeasti. Järjestön terrori lamaantui, mutta jatkui Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin tukemana ainakin vuohen vuoteen 1991 saakka, mikä vaati ainakin kuusi sielua.

Landshut korjattiin ja palautettiin palvelukseen puolitoista kuukautta operaatio Feuerzauberin jälkeen. Lufthansa myi kun Delta Alpha Bravo Charlie Echon härän vuonna 1985, ja se vaihtoi omistajaa useita kertoja, kunnes rahtikoneena (alatyyppi C tarkoittaa koneessa olevan tehdasasennettu rahtiovi ja vahvistettu matkustamon lattia, joten se voidaan muuttaa helposti matkustajakuljetuksesta rahtikäyttöön tai päinvastoin) päätti palveluksensa kaupallisessa liikenteessä Brasilian Fortalezassa rotan vuonna 2008. Nyt Papa Tango Mike Tango Bravona tunnettu lentoranko oli 38-vuotiaana hylätty korjauskelvottomana, ja Saksan valtio päätti ostaa ja palauttaa lentokoneen näyttelykappaleeksi Saksaan 2017. Lufthansa lähetti suuren joukon mekaanikkoja purkamaan koneen, joka lennätettiin osina An-124–ja Il-76 –rahtikoneilla Saksaan. Kaikkineen operaatio maksoi 10 miljoonaa euroa.

Tämän jälkeen Landshut seisoikin lentokonehangaarissa osina. Tehokkaat ja pilkuntarkat saksalaiset eivät saaneet päätettyä, minne Landshut sijoitetaan näytteille ja kuka sen kunnostamisen maksaa. Lopulta 2024 Saksan liittovaltio päätti sijoittaa koneen kunnostamiseen 15 miljoonaa euroa – josta 2,5 miljoonaa itse koneen kunnostamiseen. Loput sijoitettiin hangaarin ja näyttelyn ylläpitoon, ja puolet summasta korvamerkittiin lipunhinnan subventointiin (alimmaksi hinnaksi määrättiin 5 euroa). Pelkkä hallin (jonka pinta-alasta 1/3 on täysin käyttämättä) vuokra on 47 000 euroa kuussa. Vuokrasopimus on solmittu 15 vuodeksi, mutta opetusministeriö on määrännyt näyttelyn suljettavaksi 23. huhtikuuta 2028, ja Landshutin romutettavaksi säästösyistä.

Lähteet:

https://weatherspark.com/h/d/47114/1977/10/13/Historical-Weather-on-Thursday-October-13-1977-in-Palma-Spain

https://combatoperators.com/notable/missions/hijacking-of-lufthansa-flight-181/

https://warhistory.org/article/landshut-hijacking-and-gsg-9-rescue-in-mogadishu

https://www.landshut77.de/en

https://www.landshut77.de/en/voices/eyewitnesses

https://www.landshut77.de/en/background/remembering

https://socialhistoryportal.org/sites/default/files/raf/0019771000_02_0.pdf

Carolla, Mark A: Operation “Magic Fire:” A Case Study in Collaborative Threat Assessments and Risk Analysis of the German Bundesgrenzschutz GSG-9 Rescue of the Lufthansa Boeing 737-200 “Landshut” Hostages in Mogadishu, October 1977. GW Aviation Institute, Washington D.C, USA. 1. marraskuuta 2007. Saatavissa.

https://www.academia.edu/4137770

https://www.globalsecurity.org/intell/library/policy/dod/part6_ct_analysis_course.htm

https://www.bundesarchiv.de/themen-entdecken/online-entdecken/dokumente-zur-zeitgeschichte/befreiung-der-landshut/

https://everything.explained.today/Lufthansa_Flight_181/

https://www.dw.com/en/hijacked-landshut-plane-returning-to-germany/a-39865548

https://aviation-safety.net/wikibase/329014

https://time.com/archive/6878886/the-world-terror-and-triumph-at-mogadishu/

https://www.findagrave.com/memorial/130777201/j%C3%BCrgen-schumann

https://web.archive.org/web/20140408230247/http://www.altesgym.flensburg.de/01_Presse/13-05-17_Landshut.pdf

https://www.bild.de/news/inland/deutscher-herbst-1977/um-13-50-uhr-wich-die-landshut-vom-kurs-ab-53178372.bild.html

https://www.bild.de/news/inland/deutscher-herbst-1977/das-logbuch-des-grauens-53190630.bild.html

https://www.bpb.de/kurz-knapp/hintergrund-aktuell/514196/vor-45-jahren-entfuehrung-der-landshut/