McDonnell Voodoo - Kanadan ydinkärjet

Voodoopapittaren tarina alkaa oikeastaan toisesta maailmansodasta. USA:n ilmavoimat oli käyttänyt suurella menestyksella saattohävittäjiä raskaiden pommikoneidensa suojana. Pommikoneiden seuraava sukupolvi olisi oleva suihkujättiläisten aikakausi, ja niitä saattamaan tarvittiin suihkuhävittäjä, jolla olisi megalomaaniset polttoainesäiliöt. McDonnell Aircraft rakensi tehtävää varten XF-88 Voodoo – prototyypin, joka voittikin tarjouskilpailun. Sitten koitti päivä elkuun 29. päivä härän vuonna 1949, ja Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa. Yhdysvallat myskäisi paskat housuun. Saattohävittäjäsuunnitelmat lakaistiin pöydältä, nyt oli tärkeintä kehittää läpäisemätön hävittäjäpuolustus. Yhtään pommikonetta ei saisi päästää Amerikan ilmatilaan. Hävittäjiä alettiin kehittää kuumeisella tahdilla.

Sitten koitti tiikerin vuosi 1950, ja Korean sota syttyi. Suorasiipiset Lockheed F-80 Shooting Starit suorastaan pyyhkäistiin taivaalta pois. Neuvostoliiton nuolisiipiset MiG-15:t laittoivat myös kyvykkäät F-86 Sabret todella koville, ja repivät pommittajalauttoihin valtavia aukkoja. Ilmavoimat oli menettänyt hampaansa. Jäniksen vuonna 1951 USAF käynnistikin sarjan uusia hävittäjäprojekteja. Tästä syntyi koko joukko hävittäjiä erilaisiin tehtäviin, kuten Lockheed Starfighter torjuntahävittäjäksi. Silloin myös saattohävittäjäohjelma heräsi henkiin.

McDonnell kaivoi Voodoonsa haudastaan. Konetta laajennettiin, ja moottoreiksi vaihdettiin uuden vuosikymmenen murhakullit, Pratt&Whitney J57:t.  Siviilipuolella 16-vaiheinen kaksivaihekompressorinen suora suihkumoottori tunnettiin nimellä JT3C. Se puski konetta eteenpäin 53,3 kilonewtonin voimalla, jälkipoltolla 75,2:n.  Suurempi muutos Voodoohon oli kuitenkin sen pyrstö. Voodoo saattoi nostaa nokkaansa äkisti ja rajusti ylös, kun siiven nostovoima ylittää ohjainpintojen vakautusvoimat. Siksi korkeusvakaaja siirrettiin pyrstön yläpäähän, eli T-pyrstöksi. Näin korkeusvakaaja saa suuremman vääntömomentin.

Ratkaisun haittapuolena on mahdollisuus syväsakkaukseen. Korkeilla kohtauskulmilla pyrstön yläpäässä oleva vakaaja nimittäin jää siiven varjoon, eikä tässä alipaineisessa turbulentissa virrassa kykene luovuttamaan ohjausvoimaa. Syväsakkauksessa kohtauskulma nostaa koneen nokan suoraan ylös, mikä taas laskee ilmanopeutta rajusti. Ilman ilmavirtaa mikään ohjainpinta taas ei tuota mitään voimaa. Kone joutuu pyrstöluisuun, jonka oikaisu on erittäin vaikeaa.

XF-88: pyrstö on vielä perinteistä mallia.

Voodoo kuitenkin kykeni ottamaan hulppean polttoainekuorman, lähes kahdeksan tonnia. Siksi ilmavoimien strateginen lennosto SAC kiinnostui koneesta. Se sai nyt intendentuuritunnuksen F-101 ja päätyi palveluskäyttöön ilman prototyyppiä kukon vuonna 1957. Kohtalo tarttui peliin kuitenkin jälleen kerran: Korean sota oli päättynyt, ja strateginen lennosto sai pian käyttöönsä hirveitä murhakulleja, B-52:ia. Mikään hävittäjä ei kykenisi seuraamaan pommikonetta, joka 8000 kilometrin toimintasäteellään piti koko maailmaa otteessaan. Siksi Voodoosta kiinnostuikin seuraavaksi ilmavoimien taktinen lennosto, Tactical Air Command. Siellä Voodoosta tehtiin taktinen hävittäjäpommittaja, joka kantoi asekuilussaan ydinpommia.

Kaksimoottorinen Voodoo oli hävittäjälentäjille kuin taivaan mannaa. Se kykeni rikkomaan äänivallin vaakalennossa, 50-luvulla suorastaan käsittämätön saavutus. Voodoon toimintasäde oli hulppeat 3000 mailia, eli 4800 kilometriä. Se rikkoi ennätyksen toisensa jälkeen, tärkeimpänä nopeusennätyksen joulukuussa 1957, kellottaen 1943 km/h. Ennätys nousi yli sadalla. Tämän valtikan vei kuitenkin seuraavana, koiran vuonna 1958 höyhenenkevyt Lockheed Starfighter. Se ei haitannut tahtia, ja koneita alkoi virrata ilmavoimille.

Koneita jatkokehitettiin pian. Kohdassa F-101C lisättiin 227 kiloa siipijäykkäreitä ja tukirankoja. Näin kuormituskestävyys kasvoi 6,33 G:stä 7,33:een. Samaten tiedusteluversiot RF-101A ja C kehitettiin. Näillä koneilla kuvattiin Kuubaa ohjuskriisin ollessa kuumimmillaan lokakuussa  tiikerin vuonna 1962.

Kuva: Militaryfactory.com 

Merkittävin muutos kuitenkin koettiin Voodoon noustessa tärkeimpään rooliinsa: ilmavoimat muutti vielä kerran halujaan, ja F-101B oli pommikoneiden torjuntahävittäjä. Se vastasi siihen uhkaan, minkä Neuvostoliiton ydinpommi aiheutti. Koneeseen asennettiin suurempi nokkakartio, joka piti sisällään MG-13-tutkaa, ja ohjaamo lainattiin kaksipaikkaisesta koulutusversiosta. Raskas tutka nimittäin vaati toisen operaattorin. Samalla nokkatykit poistettiin. Moottoripuolelle vaihdettiin J57:n tehokkaampi versio J57-P-55, jossa oli merkittävästi pidemmät jälkipolttokammiot. Moottorikehtoihin ei haluttu koskea, joten 2,4 metriä pidemmät suihkuputket yksinkertaisesti sojottavat ulos koneen takarungosta.

Asejärjestelmänä F-101B Voodoossa oli rungon sisällä pyörivä teline, joka kantoi neljä AIM-4 Falcon –ohjusta, tutkahakuinen ja infrapunahakuinen pareittain. Varsinainen hyötykuorma oli kuitenkin AIR-2 Genie, ydinkärkinen ohjaamaton raketti, jolla oli tarkoitus pyyhkiä kokonainen pommittajalaivue taivaalta. 10 kilometriin kantava raketti kantoi 1,5 kilotonnin W25-ydinkärkeä. 50-luvun menoa kuvannee se, että kun ohjusta koeammuttiin  6000 metrissä Yucca Flatsissa  heinäkuussa kukon vuonna 1957, viisi ilmavoimien upseeria seisoi ampumapaikan alla ilman edes hattua osoittaakseen, ettei latauksen säteilyannos ole vaarallinen.

Kylmä sota parhaimmillaan: kanadalainen McDonnell Voodoo saatttaa neukkulaista Tu-95:ttä. Tässä myös näkyy, miten Kanada on todennäköisesti maailman paskantärkein maa: ei riitä, että jokaisen lentolaitteen intendentuuritunnukseen lisätään C-kirjain, sana Kanada pitää myös maalata koneen kylkeen. 

Tätä versiota rakennettiin 479 kappaletta, joista 112 siirrettiin Kanadan ilmavoimille. Palveluskäytössä olleessan 1968-84 Kanadan ilmavoimien Voodoot oli varustettu ydinasein, jotka olivat USA:n omaisuutta ja joiden lukitusavaimet toimitti USA:n ja Kanadan yhteinen ilmapuolustusjärjestelmä NORAD. Siksi jokaisessa kanadalaisessa lentotukikohdassa oli amerikkalainen lentokenttäryhmä: ydinkärjet voitiin virittää hetkessä.

USAF korvasi Voodoonsa 70-luvun alussa F-4 Phantomeilla, suuremmilla ja suorituskykyisemmillä monitoimihävittäjillä. Kanada seurasi perässä apinan vuonna 1980, korvaten Voodoot Horneteilla. Voodoo laskeutui viimeistä kertaa huhtikuun 7:ntenä jäniksen vuonna 1987. Voodoon tarina oli päättynyt, mutta ei ilman jatko-osaa: Ilman McDonnell Voodoota ei nimittäin olisi koskaan ollut McDonnell Douglas F-4 Phantomia. Kaksimoottorinen ja kaksipaikkainen F-101B nimittäin vakuutti USA:n ilmavoimat raskaan ilmaherruushävittäjän kyvyistä. Phantomista tulikin läntisen maailman tuotetuin hävittäjä yli 5000 kappaleellaan. Voodoo osoitti tulevaisuuteen.

Kuvat: Wikipedia