lauantai 10. helmikuuta 2018

Tapahtui eräänä päivänä sian vuonna – STENDEC



Star Dustin tarina on saatavissa kuunnelmana.

Kello oli varttia vaille kaksi iltapäivällä elokuun toisena päivänä sian vuonna 1947, kun neljä 27-litraista Rolls Royce Merliniä murahti tyytyväisinä käyntiin lempeässä säässä. British South American Airwaysin Avro Lancastrian nousi siivilleen Buenos Airesin lentokentältä kohti Santiagoa.  Lancastrian oli Lancaster-pommikone, josta oli riisuttu pommikuilut, ampumot ja panssarilevyt sekä keulaa jatkettu virtaviivaisemmalla nokkakartiolla. Kyseinen koneyksilö G-AGWH tunnettiin nimellä Star Dust, ja se oli toimitettu BSAA:lle tehtaalta suoraan uutena matkustajakoneena.

Star Dustin kippari oli Reginald Cook, entinen RAF:n pommikonelentäjä, kuten myös perämiehet Norman Hilton Cook ja Donald Checklin. Radisti Dennis Harmer oli myös ilmavoimista, ja lentoemäntä, tai BSAA:n kielellä tähtityttö, Stargirl, Iris Evans oli palvellut toisen maailmansodan kuninkaallisessa laivastossa (Women’s Royal Naval Service, tuttavallisemmin ”wren”) . Kaikki olivat kokeneita, mutta tämä oli kapteenin ensimmäinen lento Andien yli kapteenina (hän oli lentänyt niiden yli kahdeksan lentoa perämiehenä). Perämies Cookille lento oli ensimmäinen Andien ylitys, joskin hänellä oli 2129 tunnin lentokokemus.

Matkustajat olivat kuin Agatha Christien rikosromaanista: palestiinalainen Casis Said Atalah, liikemiehet Jack Gooderham ja Harald Pagh, Dunlopin myyntimies Peter Yuong, valtion virkamies Paul Simpson ja chileläinen Marta Limpert, joka oli jäänyt maailmansodaksi jumiin Saksaan. Matkatavarat olivat niin eksoottisia, kuin 40-luvun harvojen herkkuna olleessa ilmailussa saattoi odottaakin: Simpson kuljetti asiakirjoja diplomaattipostina Santiagon suurlähetystöön, Limpert kuljetti miesvainajansa tuhkia, ja Atalahin huhuttiin ommelleen suuren timantin pukunsa liepeisiin.

Andien vuoriston läpi kulkee kolme reittiä: keskimmäinen reitti on suorin, ja kulkee hieman Mendozan kaupungin eteläpuolelta. Eteläinen kulkee Planchonin kautta, ja pohjoinen San Juanin yli. Star Dust ilmoitti sijaintinsa Mendozan tienoolla klo 17:00, 181 km päässä Santiagosta (32 50' S. 68 30' W). Miehistöllä oli näköyhteys maahan, mutta vuoret olivat pilvien peitossa. Star Dust ilmoitti nousevansa 24 000 jalkaan (7300 metriä).

Kello 17:41 Chilen ilmavoimien radisti Santiagon lentokentällä vastaanotti viestin "ETA SANTIAGO 17.45 HRS STENDEC". Hämmentynyt radisti pyysi toistamaan viestin, ja Star Dust vastasi kaksi kertaa ”STENDEC”. Sitten ei kuulunut enää mitään. Konetta ei näkynyt lentokentällä, joten chileläiset aavistivat pahaa. Chilen ja Argentiinan ilmavoimat lähettivät koneita etsimään Star Dustia, samaten lentoyhtiö BSAA. Koneesta ei näkynyt jälkeäkään.

Mystinen tapaus herätti luonnollisesti lehdistön huomion. Ensimmäisenä ehdotettiin sabotaasia, sillä motiiveja olisi runsaasti tarjolla. Oltiinko haluttu päästä käsiksi huhuttuun timanttiin, diplomaattisalaisuuksiin, tai oliko liikemiehillä mukanaan rahaa? Heinäkuun kolmantena samana vuonna maailmaa oli kuohuttanut Roswellin ufotapaus, joten huhumylly sai vain uutta tuulta foliosiipiinsä. Star Dust oli jo kolmas reilun vuoden sisään pudonnut Lancastrian.  Kaksi muutakin BSAA:n konetta katosi seuraavan puolentoista vuoden sisällä (Star Tiger 30 .tammikuuta 1948 ja Star Ariel 17. tammikuuta 1949). Oliko tapauksilla yhteys? Aivan erityistä huomiota herätti radioviesti STENDEC. Sille ei löytynyt mitään selitystä.

Star Dustin kohtalo pysyi hämärän peitossa yli puoli vuosisataa. Sitten koitti tiikerin vuosi 1998. Kaksi argentiinalaista vuorikiipeilijää löysi Tupungato-vuoren jäätiköltä Rolls-Royce Merlinin. Argentiinan armeija lähetti paikalle retkikunnan lohikäärmeen vuonna 2000. Arvoitus alkoi ratketa.

Jäätiköltä löytyi nyt mm. potkuri, laskutelineen renkaat (joista yksi oli edelleen täynnä ilmaa), ja koko liuta mutiloituneita ihmisjäänteitä, kuten kolme torsoa, kengän sisällä oleva jalka ja manikyröity käsi. Koneen osat olivat hyvin pienellä alalla jään sisällä: kone ei siis ollut hajonnut ilmassa, mikä sulki räjähdysteorian pois. Kone oli selvästi ajanut vuorenkylkeen yhtenä kappaleena. Potkurinlavat olivat yhä matkalentoasennossa ja laskuteline sisäänvedettynä, joten miehistö ei ollut yrittänyt hätälaskua tai yrittänyt väistää vuorta. Lisäksi potkuri oli vääntynyt, eli se pyöri koneen osuessa vuoreen. Star Dust oli ajanut seinämään vaakalentoa. Törmäys lumiseen seinämään oli aiheuttanut lumivyöryn, joka hautasi hylynkappaleet.

Yhä paineistettu Star Dustin rengas.


Star Dust oli lentänyt länteen yli 7000 metrissä, missä vaikuttavat voimakkaat jetvirtaukset, jotka maan kiertoliikkeen vuoksi liikkuvat aina lännestä itään – siis koneen lentosuuntaa vastaan. Ilmiötä ei juuri tunnettu vuonna 1947, eikä silloin ollut käytettävissä kehittynyttä suunnistusteknologiaa. Star Dust lensi sokkosuunnistuksella (Dead reckoning), eli miehistö ei nähnyt maamerkkejä tai tähtiä. He laskivat sijaintiaan viimeisen tunnetun sijainnin perusteella käyttäen kelloa ja kompassia. Jetvirtauksen nopeudeksi on myöhemmin arvioitu noin 160 km/h. Lancastrianin matkalentonopeus on noin 320 km/h. Törmäyspaikka on noin 80 km Santiagosta itään. Star Dust oli jo 15 minuuttia myöhässä, joten miehistö ilmeisesti oletti heidän jo varmuudella ylittäneen vuoret, ja lähti laskuliukuun kohti lentokenttää. Silloin se joutui väistämättä pilviin, jolloin lentäjät eivät nähneet vuorta, jonka piti olla kymmeniä kilometrejä heidän itäpuolellaan.

Viestille STENDEC ei ole vieläkään löydetty aukotonta selitystä. Se on anagrammi sanasta DESCENT, eli laskeutuminen, mutta kokenut radisti ei sekoittaisi kirjaimia tällä tavalla vieläpä kolmea kertaa peräkkäin. Radisti ei myöskään varmaan yrittänyt kirjoittaa Stardust, koska koneita ei puhutella radiossa lempinimillä, vaan rekisteritunnuksella tai lennon numerolla, eikä radisti olisi varmaankaan tehnyt tätäkään virhettä kolmesti samalla tavalla. Yksi teoria on, että kyseessä oli akronyymi Severe Turbulence Encountered, Now Descending Emergency Crash-landing, jota liittoutuneiden lentäjät  käyttivät maailmansodassa. Teoriaa tukee se, että kyseisenä päivänä sääennuste lupasi keskivahvasta vahvaan ulottuvaa turbulenssia vuorten yllä. Sitä vastaan taas on ristiriidassa se, että potkurit olivat matkalentoasennossa ja laskuteline sisällä.

Viestin arvoitus voi löytyä Morse-aakkosten rakenteesta:

STENDEC on Morsen aakkosilla ... - . -. -.. . -.-.,
mikä eroaa viestistä ETA LATE (. - .- / .-.. .- - .) rytmillään suhteellisen vähän, jos vastaanottava radisti erehtyi lähetyksen rytmistä. Tämäkin teoria on hataralla pohjalla: Chileläinen radisti todisti viestin tulleen hyvällä kuuluvuudella, ja pyydettäessä toistamaan kokenut Harmer olisi varmasti kiinnittänyt huomiota rytmiinsä.

Toinen selitys on, että chileläinen radisti kuuli yhden merkin väärin. Ehkä viimeinen merkki ei olekaan
- . - .  vaan --., ja  viesti ei ala aakkosilla ST (… / -) vaan aakkosella V (…-). Viesti voikin siis olla  ...- .- .-.. .--., joka eri tauotuksella on VALP, mikä taas on Valparaison lentokentän tunnuskoodi, noin 100 km Santiagosta luoteeseen. Ehkä radisti Harmer yritti ilmoittaa, että Star Dust halusi ottaa yhteyden Valparaisoon, koska he eivät löytäneet Santiagoa.Tätä teoriaa tukee se, että viimeinen viesti, missä Star Dust ilmoitti sijaintinsa, tuli klo 17:00. Seuraava viesti tuli klo 17:33, ja siinä luki vain ETA SANTIAGO 17.45, mutta ei sijaintitietoja, kuten edellisissä viesteissä. Myös STENDEC-viestistä puuttuu sijainti. Ehkä miehistö ei tiennytkään ilmanopeuden ja maanopeuden eroavan toisistaan näin merkittävästi ja luulivat ohittaneensa Santiagon sen pohjoispuolelta.

Kolmas selitys on, että ehkä Star Dustin miehistö yritti yksinkertaisesti ottaa yhteyttä Santiagoon: ehkä viestissä olikin tarkoitus lukea sanan STENDEC (... _ . _. _.. . _._.) sijasta kaksi sanaa, SCTI AR ( ... _._. _ ..  ._._. ) , missä SCTI on Santiagon Los Cerillosin lentokentän ICAO-koodi. AR taas on radioviestinnässä käytetty sanoman päättymismerkki (morseaakkoset naputetaan ilman väliinsä tulevaa taukoa, jolloin niistä tulee erikoismerkki +, eli ._._.) jonka tehtävä on ilmaista, että lähettäjä odottaa vastaanottajan vastausta. Tämän teorian vahvuus on, että merkit täsmäävät, vain niiden välit eivät.

Totuutta viestin tarkoitusperästä ei saada selville koskaan. Vuonna 1947 lentokoneissa ei ollut minkäänlaisia lennonarvontallentimia tai ohjaamonauhureita. Ne tulivat pakollisiksi pikkuhiljaa pitkin 1960-lukua turhautuneiden tutkijoiden kerätessä ruumiita ja koneensirpaleita. Star Dust vei salaisuutensa mukanaan jäiseen vuoristohautaansa.

Juuri lennonarvontallentimien ja ohjaamonauhureiden takia ilmailun turvallisuus on ottanut valtavia loikkia. Onnettomuuksiin johtaneet syyt on kyetty tunnistamaan ja eliminoimaan. Vuonna 2017 kaupallisen suihkumatkustajakoneen onnettomuuksissa ei ollut ainoatakaan kuollutta.




Kuvat: Airliners.net, Wikipedia 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti