Tapahtui eräänä päivänä härän vuonna - 44 minuuttia

Se oli kirkas perjantaiaamu, helmikuun 28. härän vuonna 1997 Los Angelesin Hollywoodissa. Tyypillisen amerikkalaisen aamun tapaan herätyskellot soivat, kahvia keitettiin, työvaatteita puettiin ja lippaita täytettiin. Hyväntahtoinen aurinko katseli velikultia, jotka ajoivat vanhalla Chevyllä Laurel Canyon Boulevardia. Aika velikultia he olivatkin, Larry Eugene Phillips, Jr. ja Emil Mătăsăreanu, punaniska ja mustalainen. Velikullat harrastivat käsipunttien ja steroidien syönnin ohella pankkiryöstöjä.

Erityisesti Phillips oli kerryttänyt jo komean rekisterin: myymälävarkauksia (joiden takia menetti kiinteistönvälittäjähyväksyntänsä), kiinteistöhuijauksia, laiton uhkaus ja luvattoman aseen hallussapito. Huijaukset menivät kuitenkin riita-asiana sovitteluun, ja syyte luvattoman aseen hallussapidosta jätettiin nostamatta, sillä Phillpsillä oli antaa hyvä veruke: hän oli nostamassa 25 000 dollarin shekin ja tarvitsi aseen turvakseen. Shekki oli väärennetty, mutta Phillipsiä ei ilmeisesti voitu osoittaa syylliseksi tähän.  Hän tehtaili myös vuokrahuijauksia Denverissä 1992, mutta ei saapunut oikeudenkäyntiin.

Phillips ja Mătăsăreanu oli pidätetty jo lokakuussa kukon vuonna 1993, kun poliisi löysi heidän autostaan luvatonta omaisuutta: kaksi pistoolia, kaksi itselataavaa kivääriä, poliisiradioskannerin, savupommeja, vararekisterikilpiä ja putkipommeja. Kumpikin sai 100 päivää kakkua ja 3 vuotta ehdonalaista ryöstön suunnittelusta, mutta kuukautta aiemmin tekemäänsä arvokuljetusauton ryöstöön heitä ei voitu yhdistää. Ei myöskään toiseen arvokuljetusauton ryöstöön 14. heinäkuuta 1995, missä he ampuivat vartija Herman Cookin.

Ja niin nämä velikullat ajoivat puolitoista vuotta myöhemmin Bank Of American pohjois-Hollywoodin konttorin pihaan. He olivat sitoneet hanskojensa  selkäpuolelle kellot, jotka oli ajastettu mittaamaan 8 minuuttia, aikaa, jonka he olivat arvioineet poliisin vasteajaksi salakuuntelemalla poliisiradiota. Varustusta ei voi muutenkaan kuvailla askeettiseksi: Kommandopipojen ohella Mătăsăreanulla oli yllään tason IIIA luotiliivi, johon hän oli kiinnittänyt teräksisen traumalevyn, Phillipsillä taas yhteensä 18 kg luotiliivejä ja niistä muokattuja raajapanssareita, jotka suojasivat torson ohella käsiä ja reisiä. Ihan vain tunnelman kohottamiseksi velikullat nappasivat myös aimo annoksen fenobarbitaalia, joka sekä rauhoitti heidän hermojaan, että toimi dissosiatiivina, aiheutti kokemuksen, etteivät he olisi läsnä.

Phillips ja Mătăsăreanu ilmeisesti pidätyskuvissa 1993.

Velikultien varustus ja yleinen habitus ei oikein vastannut 16 asteen lämpötilaan heräävää Los Angelesia. Se herätti toisten velikultien, Los Angelesin poliisin konstaapelien Loren Farrellin ja Martin Perellon huomion, jotka ajoivat partioautollaan pankin ohi. Perello hälytti samantien radiolla päämajaan, että paikalla on mahdollisesti käynnissä ryöstö.

 Phillips ja Mătăsăreanu nappasivat mukaansa pankin ulkopuolella pankkiautomaattia käytteneen asiakkaan ja tuuppasivat tämän ovesta sisään. Phillips huusi ”Tämä on ryöstö!” ja samassa kumpikin velikulta tyhjensi kantamansa AK-47:n kiinalaiskopio Norinco 56:n lippaat alakattoon. 75 patruunan rumpu sai Kalashnikovin louskuttamaan noin 7 pitkää sekuntia, kunnes velikullat vaihtoivat lippaansa. Pankin vartijat syöksyivät maahan kuten kaikki muutkin, ja jäivät sinne. Sankarin leikkiminen Kalashnikovia vastaan ei houkuttanut: se olisi itsemurha. Neuvostoliiton lahja maailmalle, 20. vuosisadan metallimyrsky, oli niittänyt julmaa satoa apinan vuodesta 1956 saakka, kun Puna-armeija murskasi Unkarin kansannousun. Niiden 7,62x39 mm patruunat myös myskivät läpi pankkitiskin luodinkestävistä laseista ja ovista. Velikullat antoivat metallimyrskyn tehdä avaimen virkaa, ja tulittivat ovet palasiksi. Taktiikka toimi: kukaan ei käy väittelyyn täysautomaattikiväärin kanssa.

Tunkeuduttuaan henkilökunnan puolelle velikullat pakottivat apulaisjohtaja John Villigranan avaamaan holvin ja täyttämään rahasäkit. Rahaa oli kuitenkin paljon vähemmän kuin ryöstäjät olettivat: noin 350 000 dollaria arvioidun 800 000 sijaan.Velikullat yrittivät pakottaa Villigranan avaamaan pankkiautomaattien säiliöt, mutta se ei ollut mahdollista: vain arvokuljetusvartijoilla oli niiden avauskoodit. Phillips tyhjensi 75 patruunan rumpulippaan pankkiautomaattiin vailla tulosta. Velikullat poistuivat pankista rahat mukanaan vain huomatakseen olevansa poliisin piirittämiä. Ja niin kello 09:24 alkoi North Hollywoodin ammuskeluna tunnettu pankkiryöstäjien jahti.

Kumpikin antoi Kalashnikovinsa louskuttaa. Täysautomaattiaseiden hankkiminen on USA:ssakin laillisesti lähes mahdotonta, mutta velikullat eivät antaneet sen hidastaa: aseet oli laittomasti muutettu sarjatulitoimisiksi (kumpikaan ei olisi voinut saada aselupaa tai ylipäätään pitää asetta laillisesti hallussaan USA:ssa, sillä heillä oli rikosrekisteri felonystä, rikoslakirikoksesta). Luodit tekivät julmaa työtään: useita minuutteja kestäneen tulenavauksen aikana ainakin seitsemään poliisiin ja kolmeen sivulliseen osui. Poliisit vastasivat tuleen, mutta noin 50-60 metriä oli julma etäisyys poliisien 9 mm Beretta 92-pistooleille ja Ithaca 37-pumppuhaulikoille. Kymmenet poliisit  laskivat kuulaa menemään ryöstäjien keskimassa tähtäinkuvassaan, mutta luodit pysähtyivät aramidikuituihin, jos ne edes osuivat. Poliisit olivat kuin ratsuväkeä konekiväärejä vastaan. Los Angelesin poliisin karhuryhmä SWAT oli jo hälytetty, mutta päämajassa urheiluharjoituksessa ollut ryhmä joutuisi kamppailemaan tiensä kaupungin kuuluisien ruuhkien läpi päästäkseen pohjois-Hollywoodiin.

Ryöstäjät palasivat sisälle lataamaan aseensa varustekasseistaan, kun käsillä olleet lippaat oli ammuttu tyhjiksi. Vessa oli nyt tulessa, ja oli turha pyyhkiä persettä. Mătăsăreanu ajaisi pakoautoa, ja Phillips antaisi suojatulta. Paikalle ei voinut jäädä, kohtalo olisi ollut väistämätön. Velikullat astuivat jälleen ulos, ja avasivat tulen. Poliisit vastasivat jälleen 9-millisillään, mutta luodit vain napsuivat kevlariin. Sensijaan 7,62x39 ei välittänyt poliisien suojanaan käyttämistä autojen ovista tai puista. Ne lensivät suoraviivaisella lentoradalla välittämättä siitä, mitä edessä oli (noin 100 metrin matkalla 7,62x39 mm FMJ-luodin pysäyttämiseen tarvitaan noin 10 mm rakenneterästä tai  4,25 mm 550 Brinelliä kovaa suojausterästä). Poliisit katsoivat hämmästyksissään tätä absurdia väkivaltanäytelmää, joka oli kuin suoraan Terminaattori-elokuvista - ja joka lähetettiin suorana lähetyksenä kansakunnan TV-verkkoihin, sillä ammuskelu veti sopuleita ja uutiskoptereita puoleensa kuin ovenkahva nenärähmää.

Luodit paukkuvat Phillipsin liiveihin, kun tämä vetää HK91:n takakontista. Kuvakaappaus elokuvasta.

Velikullilla oli 300 000 dollaria putkikasseissaan astuessaan ulos syytämään lyijyviimaa. Kun he astuivat ulos pankista, pankkivirkailijan setelinippuihin ujuttamat väripatruunat menettivät yhteyden pankin radiolähettimeen. Ne virittyivät, ja niiden ajastin lähti laskemaan. 10 sekuntia myöhemmin ne räjähtivät, täyttäen putkikassit 1-metyyliamiiniantrakinonillä CH₃-NH-C₆H₃-C₆O₂-C₆H₄, punaisella värijauheella, jota ei voi pestä pois ja joka pilasi rahat. Velikullat juoksivat raivoissaan sisään pankkiin, mutta henkilökunta ja asiakkaat, jotka ryöstäjät olivat määränneet holviin, vetivät oven kiinni. Kalashnikov louskutti jälleen, mutta turhaan. Auton ovet olivat 7,62x39:lle kuin paperia, mutta pankkiholvi ei. Velikullat aloivat jälleen syytää lyijyä poliiseja kohti.

Poliisi oli edelleen voimaton: tässä vaiheessa haavoittuneita oli jo tusinan verran, mutta evakuointi ambulanssiin oli tulituksen alla mahdotonta. Nyt oli pakko improvisoida. Pankin lähistöllä oli yksityisen hammaslääkärin vastaanotto, minne haavoittuneet nuorempi konstaapeli James Zboravan ja etsivä William Krulac tekivät syöksyn ikkunan läpi, sillä ryöstäjien sarjatulisuihkut seurasivat heitä. Hammaslääkäri Jorge Montes aloitti välittömästi ensiavun antamisen. Zboravania ohjaava vanhempi konstaapeli Stuart Guy taas oli saanut pahan osuman reiteensä ja reisiluu oli poikki. Hän ryömi suojaan pakettiauton taakse ja teki housujensa vyöstä häthätää puristussiteen. Etsivä Tracey Angeles sai hänet työnnettyä  luotien runtelemaan partioauton takapenkille ja syöksyi itse ajamaan hänet parempaan suojaan ja edelleen ambulanssiin – kaikki luotien paukkuessa autoon. Paikalla olevat poliisit raportoivat jatkuvasti tilannetta radiolla päämajaan, missä tilanne ratkaistiin kuten vain Amerikassa voidaan ratkaista: kenttäjohtaja määräsi poliisit kesken ryöstön hakemaan asekaupasta rynnäkkökivääreitä.

Pari poliisia lähti asialle ja otti käyttöön puolen tusinaa itselataavaa AR-15-kivääriä, lippaita niihin ja ammuksia. Tässä vaiheessa SWAT-ryhmä pääsi kuitenkin viimein paikalle, ja ryöstäjät aloittivat pakomatkansa. Mătăsăreanu ajoi rosvojen Chevrolet Celebrityä, ja Phillips käveli auton takana antaen suojatulta. Hän nakkasi Kalashnikovinsa sen tyhjentyessä auton avoimeen takakonttiin ja veti sieltä Heckler&Koch 91:n, G3-sotilaskiväärin siviilivariantin. Poliiseja kohti alkoi nyt lentää 7,62x51 mm NATO:a, teholtaan 7,62x39 ryssänpastilliin nähden kaksinkertaista kiväärinluotia. Jälki ei olisi ainakaan kauniimpaa.

Ryöstäjien käyttämät varusteet esillä LAPD:n museossa. Kuva: LAPD

Mutta nyt poliisinkin tulitus alkoi tuottaa tulosta. Yksi poliisin luoti osui Phillipsiä liivien välistä olkapäähän, ja hän ampui muutaman laukauksen HK91:llä yhdellä kädellä. Sitten itse aseeseen osui, ja prässätty pelti antoi periksi 9 mm luodille, eikä aseen lukko päässyt enää peräytymään. Phillips heitti HK91:n maahan, ja nappasi Kalashnikovinsa takaisin. Louskutusta kesti hetken aikaa, kunnes ase Kalashnikoville hyvin epätyypillisesti lakkasi toimimasta. Mahdollisesti patruunan nalli oli viallinen, ja käteen haavoittunut Phillips ei kyennyt tekemään häiriönpoistoa. Sensijaan hän veti vyöltään Beretta 92-pistoolin, millä ampui poliisia kohti. Häntä osui uudestaan käteen, jolloin pistooli putosi, mutta Phillips poimi sen maasta ja painoi piipun leukansa alle. Etusormi painoi liipasimen pohjaan, vasara vapautui jousivoiman alle ja löi nallipiikkiin. Nallipiikki löi 9 mm patruunan nalliin, natriumatsidi NaN₃ syttyi, iski paineaallollaan nitroselluloosaruutiin, jonka syttyminen laittoi jälleen yhden luodin liikkeelle tässä kieroutuneessa väkivaltanäytelmässä. Ja niin päättyi Larry Eugene Phillipsin elämä.

Mătăsăreanu ilmeisesti näki, mitä Phillipsille oli tapahtunut. Poliisien luodit olivat repineet pakoauton renkaat puhki, joten hän ajoi Archwood Streetiä pitkin sen verran, että pysäytti vastaantulevan auton. Kuski juoksi huonot housuissa pakoon, kun Mătăsăreanun täysautomaattiseksi muokattu AR-15, jonka hän otti takapenkiltä, myski kuumaa rautaa tuulilasiin, mutta kuljettaja tajusi painaa vanhan Jeep Gladiatorin päävirtakytkimen pois päältä. Mătăsăreanu siirtyi Jeepiin, muttei ei tiennyt missä päävirtakytkin oli, ja poliisin SWAT-ryhmä juoksi nyt paikalle, joten ainoa vaihtoehto oli taistella.

Se taistelu kesti kaksi ja puoli minuuttia. Poliiseilla oli nyt M16A2-rynnäkkökiväärit, jotka sylkivät kuumaa rautaa Mătăsăreanun keskimassaan. Teräksisellä traumalevyllä vahvistettu tason IIIA liivi kuitenkin kesti 5,56x45 mm NATO:n osumat. Poliisit menivät maihin ja ampuivat autojen alta Mătăsăreanua nilkkoihin, ainoaan osaan jonka he näkivät ja joka ei ollut panssaroitu. Luodit silpoivat nilkan luut hirvittävällä tavalla, ja Mătăsăreanu putosi polvilleen. Niihin poliisit myskivät lisää 5,56x45mm NATO:a. Nyt polvet ja reidet saivat antaa periksi rynnäkkökiväärin suurnopeusluodeille. Tämä tarjoilu oli liikaa jopa mustalaiselle, joten Mătăsăreanu nosti kätensä pystyyn. Poliisit tulivat aseet tanassa tappituntumalle ja löivät velikullan rautoihin, mihin Mătăsăreanu vastasi huutamalla solvauksia ja vaatimalla poliiseja ampumaan hänet samantien.

Mătăsăreanu oli saanut kaikkiaan 29 luotia jalkoihinsa, ja verenvuoto oli paha. Poliisi sai kuitenkin jatkuvasti hätäpuheluja alueella liikkuvasta aseistetusta miehestä, joten ambulanssia ei voitu päästää paikalle. Poliisit tutkivat aluetta useita tunteja, löytämättä jälkeäkään kolmannesta asemiehestä. Osa poliiseista oli siviilipukuisia etsiviä, ja SWAT-ryhmä oli hälytetty kesken ohjelmaansa kuuluvan kuntoharjoituksen, joten heillä ei ollut aikaa vetää univormua saliverkkareiden päälle, ainoastaan poliisin raskas suojaliivi ja kypärä. Ilmeisesti siksi osa alueen asukkaista erehtyi luulemaan poliiseja ryöstäjiksi. Kesti 70 minuuttia saada alue tutkittua niin, että ensihoitoryhmälle saatiin varmistettua turvallinen kulkutie. Ja niin Emil Mătăsăreanun elämä päättyi verenvuotoon. 44 minuutin väkivaltanäytelmä oli päättynyt kello 10:01 kirkkaana perjantaiaamuna, helmikuun 28. härän vuonna 1997.

Mătăsăreanu pidätyshetkellä. Kuva: LA Times

Omituista väkivaltanäytelmässä oli se, että ainoat kuolleet olivat ryöstäjät itse. He käyttivät arviolta 1100 patruunaa, lähes kaikki keski-tai täystehoisia kiväärinpatruunoita, ja osuivat 11 poliisiin ja 7 sivulliseen. Usea poliiseista sai vakavia vammoja -  mm. kiväärinluotien murskaamia reisiluita, niiden lävistämiä vatsalaukkuja, silpomia pakaralihaksia ja nilkkoja – mutta kukaan ei kuollut.

Poliiseilla oli vain kevyt suojaliivi, joka ei juuri hidastanut kiväärinluoteja, joten siitä ei ollut hyötyä – mahdollisesti jopa haittaa, sillä se sai luodit laajenemaan ja taittumaan jo ennen niiden uppoamista kehoon. Hydrostaattinen shokkiaalto on tällöin paljon vakavampi, sillä kiväärin kokometallivaippaluoti saattaa myös läpäistä koko kehon menemällä sukkana läpi. 7,62x39mm on tunnettu siitä, että se on tässä niin laiska, että sillä voisi olla vasemmistoliiton jäsenkirja, suurnopeusluodit kuten 5,56x45mm NATO taas nauttivat kyseenalaista mainetta julmina lihansilpojina. Suhteellisen raskaat (n. 8 g ) ja hitaat (lähtönopeus noin 700 m/s) luodit olivat Vietnamissa aiheuttaneet hyvin suoraviivaisia haavakanavia, ja ne muistuttivat pistoolin kokovaippaluodin aiheuttamia vammoja. Luotien mitattiin kulkeneen kehossa suoraan 26 cm matkan ennen kääntymistään poikittain, kun taas 5,56x45 mm NATO:n havaittiin kulkevan vain noin 12 cm, jolloin se kääntyy 90 astetta ja sirpaloituu, tuottaen massiivisen hydrostaattisen shokin ja haavakanavan. Velikultien ampumista patruunoista huomattavan suuri osa oli juuri 7,62x39:ää.

Tapahtuma-alue. Kuva: Wikipedia

Tämä on kuitenkin vain tunnettujen tosiasioiden valossa tehtyä spekulaatiota, ei tieteellinen analyysi tapahtumien todellisesta kulusta. Yhtä hyvin kuolemien välttäminen voi johtua yksinkertaisesti sattumasta, sillä ryöstäjät tulittivat summittaisesti poliiseja kohti, jotka olivat valmistautuneet kohtaamaan aseellista vastarintaa ja osasivat etsiä näkösuojaa. Varsinaisessa sodankäynnissä, jossa sotilaat toimivat jokseenkin ammattimaisesti ja taisteluparia suurempina joukkoina, patruunakulutukseksi jokaista kaatunutta vihollista kohti on mitattu 250 000 -300 000 patruunaa. Tästä ei kuitenkaan voida deduktiivisesti päätellä, että yksittäisessä tulitaistelussa kuoleman todennäköisyys voitaisiin mitata tällä tavoin ammuttujen laukausten funktiona.

Oma selitysvoimansa on myös yksilöiden toiminnalla. Pankin vartijat ja muu henkilökunta toimivat rauhallisesti kuten heitä oli koulutettu, eivät yrittäneet vastarintaa vaan luovuttivat mukisematta ne rahat, mihin heillä oli pääsy. Lisäksi ryöstäjien strategia oli iskeä nopeasti ja häipyä, ei antautua pitkään piiritykseen ja panttivankitilanteeseen, missä kiinnijääminen olisi vain ajan kysymys. Poliisin saapuminen heti ryöstön alkuvaiheessa sekoitti pasmat, ja ryöstäjät joutuivat improvisoimaan. Tästä eteenpäin toiminta ei ollut enää rationaalista, vaan esimerkiksi pakoauton käyttö oli suorastaan onneton yritys auton madellessa kävelyvahtia Phillipsin tulittaessa ympärilleen auton rinnalla kävellen. Tätä voinee selittää ainakin Phillipsin tuntema viha esivaltaa kohtaan (hän oli jo täysi ammatti- ja taparikollinen, joka oli oppinut vihansa jo lapsena poliisin pidättäessä hänen isänsä), mitä osoittaa sangen irrationaalinen keskisormen heiluttelu kesken ammuskelun. Ryöstäjien kämpän videonauhurista löytyi vuoden 1995 toimintaelokuva Heat, jonka kuuluisin kohtaus lienee mittava ammuskelu Los Angelesin poliisin kanssa. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin heidän todellisuudentajunsa oli hämärtynyt.

Ryöstäjien harkintaa ja toimintakykyä verotti myös poliisin määrätietoinen tuleen vastaaminen, joka väistämättä aiheutti ryöstäjille vammoja (Phillipsin ruumiista löydettiin 11 ampumahaavaa, joista 10 poliisin luodeista; Mătăsăreanun ruumiista löydettiin 29) ja sai nämä yhä kiihtyvän ardenaliinimyrskyn valtaan. Poliisin toiminta myös on viimeinen lenkki selitettäessä sitä, miksi ryöstäjien lisäksi kukaan muu ei kuollut: Haavoittuneita evakuoitiin määrätietoisesti, hoitoa, evakuointia ja välineitä improvisoitiin. Toiminta oli hyvin ammattimaista, ja aivan aiheesta 19 poliisia palkittiin urhoollisuusmitalilla ja kutsulla Valkoiseen taloon.

Los Angelesin poliisilaitos taas päätti päivittää kalustonsa. Puolustusministeriö lahjoitti poliisilaitokselle 600 M16A2-rynnäkkökivääriä, joita LAPD kuljettaa tukiaseena partioautoissaan. Tapahtumista kuvattiin vuohen vuonna 2003 toimintaelokuva 44 Minutes. Ja niin kieroutunut väkivaltanäytelmä johti kieroutuneeseen näytelmään, missä fiktio muuttui todeksi, ja sitten jälleen fiktioksi. Siksi onkin hyvä muistuttaa itselleen, että se todella tapahtui.

Lähteet:

https://www.latimes.com/local/lanow/la-me-ln-north-hollywood-shootout-revisited-20170223-htmlstory.html

https://www.wunderground.com/history/daily/us/ca/los-angeles/KLAX/date/1997-2-28

https://www.policemag.com/340710/how-the-north-hollywood-shootout-changed-patrol-arsenals

https://www.nytimes.com/1997/03/01/us/police-kill-2-bank-robbery-suspects-in-a-wild-gun-battle.html

https://www.policemag.com/338657/lapd-faces-urban-warfare-in-north-hollywood-bank-shoot-out

https://www.latimes.com/archives/la-xpm-1997-03-10-mn-36719-story.html

Luunsahaaja-Jere

Crowswamp.

https://science.howstuffworks.com/question671.htm

http://www.uthr.org/SpecialReports/Military_rifle_bullet_wound_patterns.htm

https://www.independent.org/news/article.asp?id=2003
https://www.lapdhistory.net/north-hollywood-shootout

Kuvat: Los Angeles Times, LAPD
Kuvakaappaukset elokuvasta 44 Minutes: The North Hollywood Shoot-out. 20th Century Fox, 2003. Luettu: http://www.imfdb.org/wiki/44_Minutes:_The_North_Hollywood_Shootout